Koululaiset syventyivät Länsimetroon viikon ajan: ”Miksi se ei kulje Saunalahteen?”

Leppävaaran koulun oppilaat perehtyvät Länsimetroon viikon ajan. Heille on selvinnyt muun muassa, missä on metroverkoston syvin kohta ja kuinka lemmikin kanssa käyttäydytään metrossa. Katujen suunnittelusta vastaava insinööri avasi oppilaille, kuinka kaupunki suunnittelee suuria liikennehankkeita.

 leppis4

”Kukas teistä tietää, milloin Länsimetron kuokka iskettiin ensimmäistä kertaa maahan Espoossa?” Espoon kaupunkitekniikan keskuksen projektipäällikkö Kaisa Kauhanen katselee ympärilleen leppävaaralaisessa koululuokassa. Seinillä näkyy perinteisiä opetusjulisteita ja liitutaulukin luokasta löytyy – mutta pulpeteilla oppilaita odottavat iPadit. Jokin tässä luokassa on eri lailla kuin 20 vuotta sitten.

Ympärillä istuu neljässä pulpettiryhmässä seitsemäsluokkalaisia, jotka perehtyvät tällä viikolla Länsimetron suunnitteluun ja toteutukseen. Taustalla on uusi opetussuunnitelma, joka painottaa ilmiöperäistä oppimista. Tällä viikolla osa seitsemäsluokkalaisista perehtyykin espoolaisiin kartanoihin, osa uuteen koulurakennukseen, osa espoolaisiin ruokaperinteisiin – ja osa Länsimetroon. Siksi on tärkeää kuulla myös kaupungin näkökulma suureen liikennehankkeeseen.

Kauhasen kysymys saa aikaan kiihkeän porinan pulpettiryhmässä. Kukin kirjoittaa vastauksensa valkoiselle paperilapulle.

”10.11.2009?” kuuluu ensimmäinen arvaus.

”Aika lähelle, mutta ei ihan oikein”, Kauhanen sanoo.

”30.5.2010?” ehdottaa toinen ryhmä. Tämä vastaus menee niin lähelle totuutta, että apua on taidettu etsiä Googlen kätköistä: oikea vastaus on 31.5.2010. Googlaaminen ei kuitenkaan tässä luokassa ole kiellettyä – uusiin oppimistapoihin kuuluu myös entistä aktiivisempi tiedon etsiminen itse.

Selviteltäessä metromatkan pituutta Tapiolasta Kamppiin apuvälineitä ei sen sijaan käytetä. Arvaukset liikkuvat kahdeksasta 28 minuuttiin – oikea on 13 minuuttia.

”Täältä voitte sitten itsekin tarkastaa matka-ajat”, Kauhanen sanoo ja avaa tietokoneelta Länsimetron sivuilta löytyvän aikataulun.

Kaupunkisuunnittelun aakkoset haltuun

Ryhmäläiset ovat saaneet laatia Kauhaselle etukäteen kysymyksiä. Kauhasen tehtävä on avata kaupungin näkökulmaa projektiin.

”Onkos teille selvää, kuinka on päätetty siitä, että metro tulee Espooseen?” hän kysyy ja luo silmäyksen ympärilleen. Päitä pudistellaan, kaupunkisuunnittelussa on vielä oppimista.

”No, työnjakohan menee niin, että kaavoituksessa luodaan suuret linjat siitä, kuinka kaupunkia tulevaisuudessa rakennetaan. Yleiskaavassa päätetään suuressa mittakaavassa siitä, minne tulee asutusta ja miten liikenne kulkee. Asemakaavoituksessa kuva tarkentuu, kun päätetään, miten kadut ja puistot tarkemmin sijoittuvat ja kuinka lähelle metrorataa saa rakentaa”, Kauhanen avaa asiaa. Oppilaat nyökyttelevät; oman kaupungin rakentuminen kiinnostaa.

Aina kaavoittajan tehtävä ei ole helppo – ratkaisuihin vaikuttaa se, kuinka kallista rakentaminen on, ja metron kohdalla on pohdittu muun muassa, missä siitä olisi kaikkein eniten hyötyä.

”Niin, missäs arvelette metrosta olevan eniten hyötyä?” Kauhanen testaa jälleen oppilaita. Yksi käsi nousee heti.

”Siellä, missä on paljon työmatkaliikennettä?”

”Aivan oikein. Siellä, missä ylipäätään liikkuu paljon ihmisiä. Tärkeää on myös se, millainen kallioperä on ja minne on teknisesti mahdollista rakentaa”, Kauhanen vastaa.

”Kuka tästä kaikesta päättää?”

Opettaja Salla Nurkkala seuraa Kauhasen ja oppilaiden vuoropuhelua sivusta. Välillä opettajallekin tulee mieleen kysymyksiä – häntä kiinnostaa, oliko vaikea päättää, mitä kautta metro kulkee.

Kauhanen myöntää, että reitti aiheutti päänvaivaa. Metroa rakennetaan Espooseen kahdessa vaiheessa, ja toisen vaiheen päätepysäkiksi kaavailtiin Kivenlahden lisäksi myös Saunalahtea.

Kaikki eivät ole ratkaisusta aivan samaa mieltä.

”Miksei sitä sitten voida rakentaa Saunalahteen asti? Olisi ollut muakin lähempänä”, kuuluu ääni takimmaisesta ryhmästä.

”Ihan totta, niin minuakin. Oli kuitenkin taloudellisesti järkevämpää päättää metro Kivenlahteen”, sanoo Saunalahdessa itsekin asuva Kauhanen.

Vieläkään ei ole selvinnyt, mistä löytyvät ne ihmiset, jotka voivat päättää metron rakentamisesta. Keitähän he voisivat olla?

”Kaupunginjohtaja?” ehdottaa joku.

”Ei, kyllä se on demokratian pelisääntöjen mukaan kaupunginvaltuusto”, Kauhanen kertoo.

Metron kaltaisen projektin läpivieminen vaatii aikaa. Länsimetron ensimmäisen vaiheen suunnittelu käynnistyi Espoon kaupunginvaltuuston ja Helsingin kaupunginhallituksen vuonna 2006 tekemien päätösten mukaisesti jo maaliskuussa 2007. Kaavavalitusten vuoksi rakentaminen kuitenkin venyi vuoteen 2010, jolloin kuokka ensimmäisen kerran iskeytyi maahan Espoossa – kuten tunnin alussa opittiin.

Metrotunneli, maailman pimein paikka

Oppilaat ovat jo päässeet perehtymään metron toimintaan ihka oikealla Länsimetron konttorilla – ja tältä vierailulta ovat selvästi jääneet faktat mieleen. Kun Kauhanen kysyy, mikä on metrotunneli syvin kohta, tulee vastaus luodinnopeudella:

”50 metriä Lauttasaaren kohdalla!” kuuluu etummaisesta pöytäryhmästä.

Myös metron ensimmäisen vaiheen pituus, 14 kilometriä, muistetaan hyvin. Yhteensä metron jatkeen kanssa uusia metrokiskoja syntyy yhteensä 21 kilometriä. Uusia asemia rakennetaan ensimmäisessä vaiheessa kahdeksan ja seuraavassa viisi.

Myöhemmin päivällä on luvassa metroajelu Helsingissä – siellä oppilaiden kuuluu tarkkailla ympäristöään, haastatella kanssamatkustajia, tehdä muistiinpanoja ja esimerkiksi videoida näkemäänsä. He saavat liikkua valmiissa metrotunnelissa – Kauhasella on kokemusta myös puolivalmiista.

”Metrotunneli on todella vaikuttava kokemus. Siellä on ihan pimeää, ihan hiljaista. Missään ei ole niin pimeää kuin siellä. Suosittelen, jos teillä joskus on mahdollisuus käydä!” hän sanoo.

Metrotunnelissa kävellyt Kauhanen on yksi tärkeistä Länsimetron parissa Espoossa työskennelleistä asiantuntijoista. Metron syntymiseen tarvitaan kuitenkin paljon muitakin – keitä he mahtaisivat olla?

”Arkkitehtejä?” ehdottaa tyttö takimmaisesta pöytäryhmästä pehmeällä äänellä.

”Kyllä. He suunnittelevat asemat, ja maisema-arkkitehtejä tarvitaan asemien läheisten puistoalueiden suunnittelussa”, sanoo Kauhanen.

Itse Kauhanen on insinööri, joka suunnittelee katuja ja miettii, kuinka metrolle pääsisi kulkemaan parhaalla mahdollisella tavalla. Paikalle pitäisi päästä sujuvasti sekä jalan, pyörällä että autolla, ja autoilijoille ja pyöräilijöille pitäisi voida taata hyvät pysäköintimahdollisuudet. Insinööriksi voi valmistua Aalto-yliopistosta, kuten myös arkkitehdiksi.

Insinöörien lisäksi metron kulkemiseen tarvitaan myös geotekniikan asiantuntijoita, jotta tiedettäisiin, millaista kallio rakennuspaikalla on; tulisiko sitä lujittaa keinotekoisesti. Rakennesuunnittelijoiden tehtävä on varmistaa rakenteiden laatu niin, että tunnelin päälle voidaan tarvittaessa rakentaa vaikkapa ostoskeskus tai autotie.

Kallioperän räjäyttäminen on sekin aivan oma alansa – panokset on osattava asettaa oikealla tavalla juuri niin, että räjähdyksessä syntyy oikeanlaista metrotunnelia. Tarvitaan myös ympäristön asiantuntijoita pohditaan mm. veden virtausta ja johtamista metrotunnelin halkomassa uudessa ympäristössä.

Pehmokoira opettaa käyttäytymään

Länsimetron rakentamiseen osallistuneet keräävät itselleen valtavan määrän uutta ammattitaitoa. Mitä sille tapahtuu, kun kaikki tunnelit on louhittu, radat paikoillaan ja kun asemat avaavat ovensa?

”Meillä on jatkossakin tiedossa monia suuria ja haastavia projekteja: oletteko kuulleet Raide-Jokerista tai kaupunkiradasta?” Kauhanen kysyy yleisöltään. Osa nyökkäilee.

Kauhanen lopettelee omaa puheenvuoroaan, mutta työtä on riittänyt myös oppilailla – yhden ryhmän tehtävänä on ollut taltioida esiintyminen videolle, toinen taas on tehnyt muistiinpanoja esiintymisestä. Koko projektiviikon ajan tehdään tehtäviä, joiden anti kootaan esille seuraavan maanantain messuilla, joilla myös muiden teemaryhmien oppilaat esittelevät omien töidensä tulokset.

Nyt on kuitenkin aika lähteä syömään – ja sitten metroajelulle. Mukaan pääsee myös valkoinen pehmokoira, joka on tämänkin tunnin ajan nököttänyt taimmaisella pulpetilla tyttöjen ympäröimänä. Mihin koiraa tarvitaan?
”Luokassa heräsi kysymys siitä, voiko oman koiran ottaa metroon mukaan. Harjoittelemme maskotin kanssa sitä, miten lemmikin kanssa käyttäydytään metrossa – sen paikka on lattialla”, selittää opettaja Nurkkala.

Tämän kiltin leikkikoiran kanssa käyttäytymistä onkin helppo harjoitella. Ainoa pelko on, että sen valkoiset haivenet likaantuvat metrovaunun lattialla.

FAKTA

  • Matka-aika Tapiolasta Kamppiin on 13 minuuttia
  • Espoon kaupunginvaltuusto päätti Länsimetron rakentamisesta vuonna 2006
  • Länsimetron rakentaminen alkoi Espoossa vuonna 2010
  • Suuret linjaukset Länsimetrosta pohjautuvat kaavoitukseen
  • Reitin valintaan Espoossa vaikuttivat rakennuskustannukset ja tulevien matkustajien määrä
  • Uuden metrolinjaston syvin kohta, 50 metriä maan alla, löytyy Lauttasaaresta
  • Länsimetron rakentamiseen on tarvittu mm. insinöörejä, arkkitehtejä, geotekniikan asiantuntijoita ja rakennesuunnittelijoita

Lisää tietoa metrosta Länsimetron sivuilta.

 

teksti: Saija Räsänen, tiedottaja, KAKE

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *