Kesätyösarja, osa 5: Sydämen asenteella

Insinööriksi opiskeleva Markku Sillanpää tulee pyöräilyn mallikaupungista ja on kasvanut yhdessä kesässä viranomaisen saappaisiin.

markku_sillanpää2

Markku Sillanpää, 22, on opiskellut vasta vuoden rakennustekniikkaa Oulun ammattikorkeakoulussa. Silti hän onnistui nappaamaan oman alan kesätyöpaikan Espoosta, kaupunkitekniikan keskuksesta.

”Työ on ihan eri asia kuin opiskelu. Opinnot tuntuivat lukion jatkolta, täällä taas saa ja pitää ottaa paljon vastuuta”, Markku sanoo.

Vastuusta ja luottamuksesta Markku onkin ollut iloisesti yllättynyt. Hän on päässyt tekemään töitä, joita valmiskin insinööri tekisi: valvomaan alkukatselmuksia työmailla ja neuvomaan urakoitsijoita ja kaupunkilaisia lupa-asioissa. Esimerkiksi liikennejärjestelyjen tarkastaminen Tapiolan keskuksessa oli pikkutarkkaa ja haastavaa työtä: oli katsottava, että jokainen liikennemerkki on kohdallaan.

Yhdessä kesässä Markusta on tullut ”viranomainen” – sanasta tulee mieleen harmaa ja kasvoton byrokraatti, mutta ei Markku siltä näytä. Hän hymyilee silmälaseineen pöydän takana ja on aidosti valmis vastaamaan kysymyksiin.

Uutta tulokasta ei jätetä yksin. Apua on löytynyt aina kysyttäessä, ja KAKE:ssa on Markun mukaan ollut ympärillä ”tosi hyvä porukka”. Välillä hän on päässyt neuvomaan myös muita.

”Uusi lupajärjestelmä eLupa otettiin käyttöön, kun muut olivat kesälomilla, ja minä sain kokeilla sitä ensimmäisten joukossa. Kun muut sitten palasivat lomilta, minä opetin järjestelmän käyttöä”, Markku sanoo – ja vakuuttaa, että uusi elektroninen järjestelmä on helppokäyttöinen niin asiakkaalle kuin kaupungille.

Ensi kesänäkin Markku tulee mielellään Espoolle töihin – jos saa kokeilla myös jotakin uutta. Opinnoissa karttuvista tiedoista on otettava kaikki irti.

Kesätyöläinen opettaa

Katutarkastajan työ ei ole vain toimistossa istumista – itse asiassa yli puolet työajasta kului varsinkin alkukesästä maastossa liikkuessa, Markku kertoo. Hän kierteli urakoitsijoiden kanssa työmailla, tarkasti, että rakennusluvat ovat kunnossa ja antoi tarvittaessa ohjeita. KAKE:n insinöörit neuvovat tarvittaessa myös yksityisiä ja ovat tukena lupaprosessissa.

Mutta – miksi haluta insinööriksi?

”Halusin tehdä jotain käsillä, nähdä oman työn jäljen. Olen aina ollut tekemällä oppija”, Markku sanoo.

Koulutus ammattikorkeakoulussa on käytännönläheistä. Ensimmäisen vuoden aikana siihen on kuulunut paljon vierailuja yrityksiin. Näin opiskelijat näkevät, miten käytännön töitä tehdään, ja samalla tarjoutuu myös tilaisuus suhteiden luomiseen.

”Välillä väännetään tosi rautalangastakin, miten asiat menevät. Alan ohjelmistot ovat tulleet tutuiksi koulussa, ja se on hyvä, koska suurin osa yrityksistä käyttää samoja ohjelmia”, sanoo Markku.

Yhden vuoden opintojen jälkeen ei ole vielä aivan selvää, mihin tämä insinööri haluaa jatkossa erikoistua. Kevään tiesuunnittelun opinnot tosin vaikuttivat kiinnostavilta – jos ne kiinnostavat vielä tulevaisuudessa, on Markku saapunut oikeaan paikkaan töihin jo nyt. KAKE suunnittelee ja rakentaa juuri infraa.

Oppia pyöräilyn mallikaupungista

Kesätöiden saaminen – varsinkaan yhden ainokaisen opiskeluvuoden jälkeen – ei ollut itsestäänselvyys. Markku lähetti yhteensä 140 hakemusta, ja kahdeksasta työpaikasta otettiin häneen yhteyttä. Moni opiskelukaveri jäi ilman töitä.

”Itselläni oli se vahvuus, että saatoin tulla pääkaupunkiseudulle töihin. Vanhempani asuvat Nurmijärvellä”, Oulussa opiskeleva Markku sanoo.

Ja niin, yhteiselo vanhempien kanssa onnistuu vielä aikuisenakin. Vanhemmat olivat iloisia siitä, että poika sai töitä, ja kesän voi ottaa harvinaisena tilaisuutena yhteisiin hetkiin: yleensä perhe on kasassa vain lomilla, onhan etäisyyttä Helsingistä Ouluun kuutisensataa kilometriä.

Vaikka töitä Etelä-Suomesta löytyy helpommin, voisi Espoo oppia jotain Oululta: pohjoinen kaupunki on tullut tunnetuksi pyöräilyn edistämisestä. Markku vahvistaa väitteet: pyöräily sujuu Oulussa lennokkaasti.

”Oma koulumatkani on 11 kilometriä, ja pyöräilen sen alle puolessa tunnissa. Reitit ovat suoria ja nopeita. Oulussa ei ole juuri lainkaan päättyviä teitä ja reittejä on hyvin tarjolla”, hän sanoo.

Pyöräilijät ja jalankulkijat mahtuvat samallekin kevyen liikenteen väylälle, kunhan se on tarpeeksi leveä.

”On myös asennekysymys, miten pyöräilijät ja muut tienkäyttäjät tulevat toimeen”, Markku huomauttaa.

Espoossa Markku sen sijaan kehuu rantoja, joilla on tullut viihdyttyä työpäivien jälkeen. Esimerkiksi Rantaraitin varrelle mahtuu monta luonnonkaunista lekottelupaikkaa. Vapaina viikonloppuina hän on myös matkaillut kotimaassa – ja auttanut kotona aidan rakentamisessa. Insinöörin neuvot ovat tulleet tarpeeseen.

”Olen toiminut aitaprojektissa päällysmiehenä. Isoisäkin oli siinä mukana”, Markku sanoo.

Markusta on selvästi mukavaa tehdä jotakin käytännöllistä ja hyödyllistä. Siksi vastaus ei yllätä, kun kysyn villinä korttina, miten insinööri voisi pelastaa maailman.

”Sydämen asenteella.”

teksti: Saija Räsänen, tiedottaja, KAKE

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *