Kesätyösarja, osa 4: Nuoret toivot

Nuorimmat kaupungin kesätyöntekijät käyvät vielä lukiota tai ammattikoulua. Elämän täyttävät töiden jälkeen skeittaaminen, auton rassailu, kaverit. Elokuun puolessa välissä palataan koulun penkille. Kesätyö antaa kuitenkin arvokasta työkokemusta tulevaan.

Metallimies

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Oskari Maunulan käsissä metalli taipuu uusiin muotoihin.

Oskari Maunula, 18 vuotta, on jo konkari kaupungin työntekijänä: tämä on hänen kolmas kesänsä hitsaajana. Ensimmäisen kerran hän saapui kaupungille töihin vain 15-vuotiaana.

”Silloin tulin ilman tietoa ja taitoa. Mutta kyllä se työ opetti”, Oskari sanoo.

Miten nuorelle miehelle sitten tuli mieleen tulla kaupungille töihin? Aivan ensimmäisen kerran hän tutustui kaupunkiin työnantajana 8. ja 9. luokkien työelämään tutustumisen TET-jaksoilla. Sen jälkeen on ollut mukavaa tulla aina uudestaan.

”Kiehtovaa on se, miten metallia voi muokata miten vain. Esimerkiksi aura-autojen terät kuluvat talvella, tai aurat halkeilevat tärinästä. Autot voivat törmäillä kaiteisiin ja vioittaa niitä. Kuorma-autojen lavat vääntyvät. Kaikissa näissä tarvitaan hitsaajaa”, kertoo Oskari työtehtävistään.

Nykyisin hän osaakin hitsata melkein mitä vain – ainoastaan valuraudan salat eivät vielä ole auenneet.

”Valurauta käyttäytyy vähän eri lailla kuin muut metallit.”

Korjaustyöt ovat tuttuja myös vapaa-ajalta – pienestä pitäen Oskari on korjaillut pyöriä ja mopoja, ja nyt lopulta omaa autoaan. Harrastukset ja kesätyöt saivatkin hänet hakeutumaan ammattikouluun kone- ja metalliasentajaksi. Tänä syksynä alkaa opintojen viimeinen vuosi. Sitten on vuorossa armeija – ja lopulta oman alan työt.

Oskari tekee kesätöitä omalla maaperällään – hän on kotoisin Espoonlahdelta, ja sieltä hän tänäkin kesänä saapui töihin Mikkelän tukikohtaan. Aiempina kesinä tutuksi on tullut Soukka.

Tukikohdassa Oskari pukee ylleen suojahaalarin ja hitsausmaskin – on tärkeää, että hitsauksesta syntyvä valokaari ei satuta silmiä tai että kipinät eivät polta ihoa.

Parasta hitsaamisessa on Oskarin mielestä – no, hitsaus. Se, että saa keskittyä työhön pitkäksi ajaksi; esimerkiksi auran huuliterän hitsaus vaatii pitkäjänteistä työtä.

Oskarista onkin tullut tärkeä osa KAKE:n kesävahvistusta – hän on ainoa kesätyöläinen, joka osaa hitsata. Ensimmäisenä kesänä kaupungin vakituinen työntekijä seurasi hänen työtään ja kaupungin periaatteet tulivat tutuiksi, mutta nykyisin Oskari voi jo työskennellä melko itsenäisesti.

”Tämä on niin kiinnostavaa. Aina oppii uutta”, hän sanoo.

Ei kaikki elämä kuitenkaan hitsauksen ympärillä pyöri. Työpäivän jälkeen Oskari lähtee kuntosalille, tai judotreeneihin – hän on harrastanut lajia kymmenen vuotta, ja taitotaso on kohonnut ruskeaan vyöhön. Aikaa kuluu myös oma 90-luvun Mersun kunnostuksessa.

Ja näinä päivinä alkaa tietysti koulu, se viimeinen vuosi. Siihen kuuluu myös harjoittelu. Siitäkin on jo sovittu: Oskari tulee takaisin kaupungin leipiin tammikuussa.

Viherpeukalo

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Samuel Valjukselle on tärkeää oppia uutta.

Samuel Valjus, 17, kumartuu kohti pensasta. Koko mies on kadota pensaan uumeniin – pää hupun suojassa, muu vartalo kaupungin antaman sinisen suojahaalarin peitossa. Kesätyö on opettanut pukeutumaan niin, että oksat tai pisarat eivät työntekoa estä.

”Ulkona ollaan kelistä huolimatta, vaikka koko päivän sataisi. Pari sellaista päivää on tässä kesän mittaan sattunut. Mutta kun aurinko paistaa, on hienoa saada olla koko päivä ulkona”, Samuel sanoo.

Samuel hoitaa kaupungin viheralueita: hän kitkee, harjaa, kerää roskia, leikkaa pensaista oksia. Tänä kesänä hän pääsi myös kokeilemaan käsin ajettavaa ruohonleikkuria, mikä on ollut aiempina vuosina pannassa.

”Parasta on, kun pääsee tekemään jotakin uutta”, hän sanoo.

Samuelkin on kaupungin vanha tuttu. Hän oli ensimmäisen kerran puistotöissä vuonna 2015.

”Hain sähköisesti netissä. Hakuprosessi oli helppo, vaikka näinä aikoina ei tietysti ole helppo saada kesätöitä”, Samuel sanoo.

Samuel käy vielä Matlidenin lukiota, syksyllä alkaa lukion toinen luokka. Aiemmin hän on ollut TET-harjoittelussa päiväkodissa sekä keikkatöissä kopiointifirmassa.

”Viihdyn kyllä näissä puistohommissa paremmin kuin päiväkodissa”, Samuel tunnustaa.

Tulevaisuuden suunta on vielä auki, mutta lukiossa luonnontieteet – pitkä matematiikka, fysiikka, kemia – kiinnostavat. Kuka tietää, ehkä Samuelista tulee insinööri KAKE:n insinöörien joukkoon!

Tällä hetkellä Samuel on KAKE:n nuorimpia kesätyöntekijöitä – vaativimmat vihertehtävät annetaan vanhemmille alan opiskelijoille. Ei hän kuitenkaan nuorinkaan ole – vastaan on tullut myös 16-vuotiaita kesätyöläisiä.

Töitä tehdään pienissä ryhmissä niin, että kukaan ei jää yksin. Samuelin omassa tiimissä kesätyöläisiä on ollut kahdeksan. Töiden alkaessa kaikki saivat perehdytyksen tehtäviin – samoin kuin aina, jos mukaan tuli uusia tehtäviä.

Puistotöissä koko Espoo on tullut tutuksi. Haastattelupäivänä Samuel on kitkenyt Suvelassa. Myös Kauklahden ja Espoon keskuksen asukkaat saavat kiittää Samuelia ja hänen tovereitaan siististä kesäisestä elinympäristöstään.

Kesätöiden jälkeen Samuelille jää vielä vähän aikaa lomailla ennen koulun alkua.

”Ajattelin skeitata, pelata jalkapalloa, olla kaverien kanssa”, hän sanoo.

teksti: Saija Räsänen, tiedottaja, KAKE

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *