Viherfestivaali valtasi kaupunginpuutarhan

Espoo-päivää vietettiin kaupunginpuutarhan Viherfestivaaleilla lämpimässä loppukesän säässä. Omenapuut notkuivat, lapset kiipeilivät puissa, aikuiset oppivat rakentamaan lahopuuaidan ja maistelivat hunajaa. Alla tunnelmapaloja!

vf1 vf2

Luonto oli vielä elokuun lopullakin hehkeimmillään. Varsinaisen festariohjelman lisäksi vieraat saattoivat tutustua kaupungin näytepuutarhaan.

vf3 vf6

Kaupungin arboristit opettivat lapsille puukiipeilyä – olipa mukana puukiipeilyn moninkertainen suomenmestari Juha Palojärvikin. Metsänhoitajat (oikealla) sen sijaan opastivat lahopuuaidan rakentamiseen. Lisää lahopuuaidoista täällä.

vf7 vf9

Stadin tarhaajat ja hunajafrendit järjestivät hunaja-tastingin, jossa pääsi testaamaan makunystyröitään. Vierella vasemmalla festareiden söpöimmät mehiläistarhaajat.

vf8 vf13

Espoo osallistuu #miljoonalinnunpönttöä -kampanjaan Vihervuoden kunniaksi. Näilläkin festareilla saattoi nikkaroida ohjatusti itselleen pöntön, vaikka vasara ei niin tuttu työkalu yleensä olisikaan. Liito-oravat tarvitsevat hieman pikkulintuja suuremman pöntön.

vf10 vf12 vf4

Kaupunkitekniikan keskuksen suuret työkoneet herättävät aina kiinnostusta lasten keskuudessa. Myös kauko-ohjattava Spider-ruohonleikkuri hämmästytti – liikkuuko se ihan itsekseen?

Metsurimme puolestaan näytti, kuinka rakentaa linnunpönttö minuutissa umpitukista!

vf5 vf14

Viherfestari-kierroksen saattoi aloittaa pääsisäänkäynniltä vierimällä hurjan Zorb-pallon sisällä rinnettä alas – ja lopettaa Marttojen Paratiisi-kahvilaan, jossa päivän mittaan herännyt nälkä taltutettiin.

 

teksti ja kuvat: Saija Räsänen, tiedottaja, KAKE

Kesätyösarja, osa 5: Sydämen asenteella

Insinööriksi opiskeleva Markku Sillanpää tulee pyöräilyn mallikaupungista ja on kasvanut yhdessä kesässä viranomaisen saappaisiin.

markku_sillanpää2

Markku Sillanpää, 22, on opiskellut vasta vuoden rakennustekniikkaa Oulun ammattikorkeakoulussa. Silti hän onnistui nappaamaan oman alan kesätyöpaikan Espoosta, kaupunkitekniikan keskuksesta.

”Työ on ihan eri asia kuin opiskelu. Opinnot tuntuivat lukion jatkolta, täällä taas saa ja pitää ottaa paljon vastuuta”, Markku sanoo.

Vastuusta ja luottamuksesta Markku onkin ollut iloisesti yllättynyt. Hän on päässyt tekemään töitä, joita valmiskin insinööri tekisi: valvomaan alkukatselmuksia työmailla ja neuvomaan urakoitsijoita ja kaupunkilaisia lupa-asioissa. Esimerkiksi liikennejärjestelyjen tarkastaminen Tapiolan keskuksessa oli pikkutarkkaa ja haastavaa työtä: oli katsottava, että jokainen liikennemerkki on kohdallaan.

Yhdessä kesässä Markusta on tullut ”viranomainen” – sanasta tulee mieleen harmaa ja kasvoton byrokraatti, mutta ei Markku siltä näytä. Hän hymyilee silmälaseineen pöydän takana ja on aidosti valmis vastaamaan kysymyksiin.

Uutta tulokasta ei jätetä yksin. Apua on löytynyt aina kysyttäessä, ja KAKE:ssa on Markun mukaan ollut ympärillä ”tosi hyvä porukka”. Välillä hän on päässyt neuvomaan myös muita.

”Uusi lupajärjestelmä eLupa otettiin käyttöön, kun muut olivat kesälomilla, ja minä sain kokeilla sitä ensimmäisten joukossa. Kun muut sitten palasivat lomilta, minä opetin järjestelmän käyttöä”, Markku sanoo – ja vakuuttaa, että uusi elektroninen järjestelmä on helppokäyttöinen niin asiakkaalle kuin kaupungille.

Ensi kesänäkin Markku tulee mielellään Espoolle töihin – jos saa kokeilla myös jotakin uutta. Opinnoissa karttuvista tiedoista on otettava kaikki irti.

Kesätyöläinen opettaa

Katutarkastajan työ ei ole vain toimistossa istumista – itse asiassa yli puolet työajasta kului varsinkin alkukesästä maastossa liikkuessa, Markku kertoo. Hän kierteli urakoitsijoiden kanssa työmailla, tarkasti, että rakennusluvat ovat kunnossa ja antoi tarvittaessa ohjeita. KAKE:n insinöörit neuvovat tarvittaessa myös yksityisiä ja ovat tukena lupaprosessissa.

Mutta – miksi haluta insinööriksi?

”Halusin tehdä jotain käsillä, nähdä oman työn jäljen. Olen aina ollut tekemällä oppija”, Markku sanoo.

Koulutus ammattikorkeakoulussa on käytännönläheistä. Ensimmäisen vuoden aikana siihen on kuulunut paljon vierailuja yrityksiin. Näin opiskelijat näkevät, miten käytännön töitä tehdään, ja samalla tarjoutuu myös tilaisuus suhteiden luomiseen.

”Välillä väännetään tosi rautalangastakin, miten asiat menevät. Alan ohjelmistot ovat tulleet tutuiksi koulussa, ja se on hyvä, koska suurin osa yrityksistä käyttää samoja ohjelmia”, sanoo Markku.

Yhden vuoden opintojen jälkeen ei ole vielä aivan selvää, mihin tämä insinööri haluaa jatkossa erikoistua. Kevään tiesuunnittelun opinnot tosin vaikuttivat kiinnostavilta – jos ne kiinnostavat vielä tulevaisuudessa, on Markku saapunut oikeaan paikkaan töihin jo nyt. KAKE suunnittelee ja rakentaa juuri infraa.

Oppia pyöräilyn mallikaupungista

Kesätöiden saaminen – varsinkaan yhden ainokaisen opiskeluvuoden jälkeen – ei ollut itsestäänselvyys. Markku lähetti yhteensä 140 hakemusta, ja kahdeksasta työpaikasta otettiin häneen yhteyttä. Moni opiskelukaveri jäi ilman töitä.

”Itselläni oli se vahvuus, että saatoin tulla pääkaupunkiseudulle töihin. Vanhempani asuvat Nurmijärvellä”, Oulussa opiskeleva Markku sanoo.

Ja niin, yhteiselo vanhempien kanssa onnistuu vielä aikuisenakin. Vanhemmat olivat iloisia siitä, että poika sai töitä, ja kesän voi ottaa harvinaisena tilaisuutena yhteisiin hetkiin: yleensä perhe on kasassa vain lomilla, onhan etäisyyttä Helsingistä Ouluun kuutisensataa kilometriä.

Vaikka töitä Etelä-Suomesta löytyy helpommin, voisi Espoo oppia jotain Oululta: pohjoinen kaupunki on tullut tunnetuksi pyöräilyn edistämisestä. Markku vahvistaa väitteet: pyöräily sujuu Oulussa lennokkaasti.

”Oma koulumatkani on 11 kilometriä, ja pyöräilen sen alle puolessa tunnissa. Reitit ovat suoria ja nopeita. Oulussa ei ole juuri lainkaan päättyviä teitä ja reittejä on hyvin tarjolla”, hän sanoo.

Pyöräilijät ja jalankulkijat mahtuvat samallekin kevyen liikenteen väylälle, kunhan se on tarpeeksi leveä.

”On myös asennekysymys, miten pyöräilijät ja muut tienkäyttäjät tulevat toimeen”, Markku huomauttaa.

Espoossa Markku sen sijaan kehuu rantoja, joilla on tullut viihdyttyä työpäivien jälkeen. Esimerkiksi Rantaraitin varrelle mahtuu monta luonnonkaunista lekottelupaikkaa. Vapaina viikonloppuina hän on myös matkaillut kotimaassa – ja auttanut kotona aidan rakentamisessa. Insinöörin neuvot ovat tulleet tarpeeseen.

”Olen toiminut aitaprojektissa päällysmiehenä. Isoisäkin oli siinä mukana”, Markku sanoo.

Markusta on selvästi mukavaa tehdä jotakin käytännöllistä ja hyödyllistä. Siksi vastaus ei yllätä, kun kysyn villinä korttina, miten insinööri voisi pelastaa maailman.

”Sydämen asenteella.”

teksti: Saija Räsänen, tiedottaja, KAKE

Kesätyösarja, osa 4: Nuoret toivot

Nuorimmat kaupungin kesätyöntekijät käyvät vielä lukiota tai ammattikoulua. Elämän täyttävät töiden jälkeen skeittaaminen, auton rassailu, kaverit. Elokuun puolessa välissä palataan koulun penkille. Kesätyö antaa kuitenkin arvokasta työkokemusta tulevaan.

Metallimies

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Oskari Maunulan käsissä metalli taipuu uusiin muotoihin.

Oskari Maunula, 18 vuotta, on jo konkari kaupungin työntekijänä: tämä on hänen kolmas kesänsä hitsaajana. Ensimmäisen kerran hän saapui kaupungille töihin vain 15-vuotiaana.

”Silloin tulin ilman tietoa ja taitoa. Mutta kyllä se työ opetti”, Oskari sanoo.

Miten nuorelle miehelle sitten tuli mieleen tulla kaupungille töihin? Aivan ensimmäisen kerran hän tutustui kaupunkiin työnantajana 8. ja 9. luokkien työelämään tutustumisen TET-jaksoilla. Sen jälkeen on ollut mukavaa tulla aina uudestaan.

”Kiehtovaa on se, miten metallia voi muokata miten vain. Esimerkiksi aura-autojen terät kuluvat talvella, tai aurat halkeilevat tärinästä. Autot voivat törmäillä kaiteisiin ja vioittaa niitä. Kuorma-autojen lavat vääntyvät. Kaikissa näissä tarvitaan hitsaajaa”, kertoo Oskari työtehtävistään.

Nykyisin hän osaakin hitsata melkein mitä vain – ainoastaan valuraudan salat eivät vielä ole auenneet.

”Valurauta käyttäytyy vähän eri lailla kuin muut metallit.”

Korjaustyöt ovat tuttuja myös vapaa-ajalta – pienestä pitäen Oskari on korjaillut pyöriä ja mopoja, ja nyt lopulta omaa autoaan. Harrastukset ja kesätyöt saivatkin hänet hakeutumaan ammattikouluun kone- ja metalliasentajaksi. Tänä syksynä alkaa opintojen viimeinen vuosi. Sitten on vuorossa armeija – ja lopulta oman alan työt.

Oskari tekee kesätöitä omalla maaperällään – hän on kotoisin Espoonlahdelta, ja sieltä hän tänäkin kesänä saapui töihin Mikkelän tukikohtaan. Aiempina kesinä tutuksi on tullut Soukka.

Tukikohdassa Oskari pukee ylleen suojahaalarin ja hitsausmaskin – on tärkeää, että hitsauksesta syntyvä valokaari ei satuta silmiä tai että kipinät eivät polta ihoa.

Parasta hitsaamisessa on Oskarin mielestä – no, hitsaus. Se, että saa keskittyä työhön pitkäksi ajaksi; esimerkiksi auran huuliterän hitsaus vaatii pitkäjänteistä työtä.

Oskarista onkin tullut tärkeä osa KAKE:n kesävahvistusta – hän on ainoa kesätyöläinen, joka osaa hitsata. Ensimmäisenä kesänä kaupungin vakituinen työntekijä seurasi hänen työtään ja kaupungin periaatteet tulivat tutuiksi, mutta nykyisin Oskari voi jo työskennellä melko itsenäisesti.

”Tämä on niin kiinnostavaa. Aina oppii uutta”, hän sanoo.

Ei kaikki elämä kuitenkaan hitsauksen ympärillä pyöri. Työpäivän jälkeen Oskari lähtee kuntosalille, tai judotreeneihin – hän on harrastanut lajia kymmenen vuotta, ja taitotaso on kohonnut ruskeaan vyöhön. Aikaa kuluu myös oma 90-luvun Mersun kunnostuksessa.

Ja näinä päivinä alkaa tietysti koulu, se viimeinen vuosi. Siihen kuuluu myös harjoittelu. Siitäkin on jo sovittu: Oskari tulee takaisin kaupungin leipiin tammikuussa.

Viherpeukalo

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Samuel Valjukselle on tärkeää oppia uutta.

Samuel Valjus, 17, kumartuu kohti pensasta. Koko mies on kadota pensaan uumeniin – pää hupun suojassa, muu vartalo kaupungin antaman sinisen suojahaalarin peitossa. Kesätyö on opettanut pukeutumaan niin, että oksat tai pisarat eivät työntekoa estä.

”Ulkona ollaan kelistä huolimatta, vaikka koko päivän sataisi. Pari sellaista päivää on tässä kesän mittaan sattunut. Mutta kun aurinko paistaa, on hienoa saada olla koko päivä ulkona”, Samuel sanoo.

Samuel hoitaa kaupungin viheralueita: hän kitkee, harjaa, kerää roskia, leikkaa pensaista oksia. Tänä kesänä hän pääsi myös kokeilemaan käsin ajettavaa ruohonleikkuria, mikä on ollut aiempina vuosina pannassa.

”Parasta on, kun pääsee tekemään jotakin uutta”, hän sanoo.

Samuelkin on kaupungin vanha tuttu. Hän oli ensimmäisen kerran puistotöissä vuonna 2015.

”Hain sähköisesti netissä. Hakuprosessi oli helppo, vaikka näinä aikoina ei tietysti ole helppo saada kesätöitä”, Samuel sanoo.

Samuel käy vielä Matlidenin lukiota, syksyllä alkaa lukion toinen luokka. Aiemmin hän on ollut TET-harjoittelussa päiväkodissa sekä keikkatöissä kopiointifirmassa.

”Viihdyn kyllä näissä puistohommissa paremmin kuin päiväkodissa”, Samuel tunnustaa.

Tulevaisuuden suunta on vielä auki, mutta lukiossa luonnontieteet – pitkä matematiikka, fysiikka, kemia – kiinnostavat. Kuka tietää, ehkä Samuelista tulee insinööri KAKE:n insinöörien joukkoon!

Tällä hetkellä Samuel on KAKE:n nuorimpia kesätyöntekijöitä – vaativimmat vihertehtävät annetaan vanhemmille alan opiskelijoille. Ei hän kuitenkaan nuorinkaan ole – vastaan on tullut myös 16-vuotiaita kesätyöläisiä.

Töitä tehdään pienissä ryhmissä niin, että kukaan ei jää yksin. Samuelin omassa tiimissä kesätyöläisiä on ollut kahdeksan. Töiden alkaessa kaikki saivat perehdytyksen tehtäviin – samoin kuin aina, jos mukaan tuli uusia tehtäviä.

Puistotöissä koko Espoo on tullut tutuksi. Haastattelupäivänä Samuel on kitkenyt Suvelassa. Myös Kauklahden ja Espoon keskuksen asukkaat saavat kiittää Samuelia ja hänen tovereitaan siististä kesäisestä elinympäristöstään.

Kesätöiden jälkeen Samuelille jää vielä vähän aikaa lomailla ennen koulun alkua.

”Ajattelin skeitata, pelata jalkapalloa, olla kaverien kanssa”, hän sanoo.

teksti: Saija Räsänen, tiedottaja, KAKE

Espoon uusi esteettömyysasiantuntija Sirkku Wallin: ”Jokainen meistä voi olla esteellinen”

Espoon uusi esteettömyysasiantuntija Sirkku Wallin vaihtoi yliopiston salit virastoon. Hän tahtoo edistää käyttäjälähtöistä suunnittelua – ja tietysti tehdä Espoon rakennetusta ympäristöstä avoimen kaikille.

sirkkuwallin2

Aina kun Espoossa rakennetaan, on Sirkku Wallinin katse läsnä. Hän on Espoon uusi esteettömyysasiantuntija, ja hänen tehtävänään on tarkastella kaikkia kaupungin rakennetun ympäristön hankkeita esteettömyysnäkökulmasta – olipa kyse sitten kaduista, puistoista tai kaupungin rakennuttamista toimitiloista, kuten päiväkodeista ja kouluista.

Tekemistä riittää, koska Espoo on tällä hetkellä yksi Suomen vilkkaimmista rakennuttajista.

”Varsinkin metroasemien ympäristössä rakennetaan aivan uudenlaista kaupunkia. On otettava huomioon esteettömyys itse metroon pääsyn kohdalla, mutta myös liityntäbussilinjoissa ja pysäkeillä. Laajemmassa mittakaavassa metron myötä uudistuvat myös monet ympäröivät kadut ja asuinalueet”, Wallin kuvaa laajaa työkenttäänsä.

Esteettömyysasiantuntija kiinnostuu myös palvelujen tavoitettavuudesta: juuri avautunut Matinkylän palvelutori on Wallinin mukaan hyvä esimerkki onnistuneesta esteettömästä palvelusta.

Wallin itse työskentelee rakennetun ympäristön esteettömyyden parissa, mutta esteettömyysajattelu kattaa monia muitakin alueita, kuten digitaalisen esteettömyyden: esimerkiksi kaupungin verkkosivujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmien tulisi olla kaikkien käytettävissä.

Katettuun pöytään

Laajasta toimikentästä huolimatta Wallin kokee tulleensa hyvin katettuun pöytään. Espoo on jo tähän saakka ollut edelläkävijä esteettömyydessä.

”Rakennusmääräykset luovat perustan esteettömyyden huomioimiselle, mutta Espoolla on ollut myös oma, tarkka linjansa, joka on koskenut esimerkiksi pihojen, sisätilojen ja opasteiden esteettömyyttä”, Wallin sanoo.

Hyvin suunniteltu ei vielä tarkoita hyvin toteutunutta. Wallinin mielestä on varmistettava, että ratkaisut myös toimivat käytännössä. Esimerkiksi vanhukset, vammaiset tai lapsiperheet voivat pelätä risteyksen ylittämistä, vaikka se olisikin hyvin suunniteltu. Samoin uimahalliin meno voi jännittää, jos ei ole aivan varma, mistä esteetön sisäänkäynti löytyy.

”Suosittelen käyttämään pääkaupunkiseudun palvelukarttaa. Sieltä löytyy hyvin tietoa siitä, kuinka esimerkiksi kirjastoon pääsee esteettömästi”, huomauttaa Wallin.

Enemmistön asia

Uusi työ on Wallinille suuri henkilökohtainen muutos. Viimeiset viisitoista vuotta hänen työpisteensä on sijainnut Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön suunnittelun laitoksella. Jatkossa Wallin ei enää löydäkään itseään luennoimasta salilliselle innokkaita opiskelijoita.

”Toki elämä nyt vähän muuttuu, mutta Espoo on jo pitkään ollut tärkeä yhteistyökumppanimme, moni täällä on minulle entuudestaan tuttu. Espoossa on toteutettu viime vuosina monia kiinnostavia projekteja, joita seurattiin myös yliopistolla”, Wallin sanoo.

Wallin ei myöskään ole luonnontieteilijä perinteisimmästä päästä: nuorena hän työskenteli toimittajana Yleisradiossa, ja yhä hän on neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Yhdyskuntasuunnittelu-lehden päätoimittaja.

”Yhteiskunnalliset asiat ovat lähellä sydäntäni. Ihmisen ja yhteiskunnan vuorovaikutus on aihe, joka ei vain lakkaa kiinnostamasta”, hän sanoo.

Wallinin valitsemalla urapolulla yhteiskunnallinen kiinnostus merkitsee sitä, että hän haluaa edistää osallistuvaa ja käyttäjälähtöistä suunnittelua. Se onkin lisääntynyt koko ajan – ja kaupunkilaiset ottavat nykyisin myös herkemmin kantaa kaupungin rakentamiseen. Koulutustason nousu ja sosiaalinen media ovat edesauttaneet kansalaisten osallistumista.

Uuden rakentamisen lisäksi on tärkeää kehittää myös olemassa olevia asuinalueita, Wallin uskoo. Metronseutujen kehittyessäkin on pidettävä huoli siitä, että vanhat asuinalueet saavat omat esteettömyysratkaisunsa. Samalla torjutaan segregaatiokehitystä eli asuinalueiden eriarvoistumista.

”Esteettömyys ei ole vähemmistön vaan enemmistön asia, vaikka usein toisin ajatellaan. Sen huomioon ottaminen on tärkeää kaikkialla”, Wallin sanoo.

Kuinka niin enemmistön asia? Wallin antaa esimerkkejä. Kuka tahansa meistä voi joutua lasketteluonnettomuuteen ja loukata jalkansa. Silloin portaita ei enää nousta entiseen malliin, ja tien ylittäminen käy hitaammin. Lastenvaunujenkin kanssa matka hidastuu. Peruskunnon rapautuessa ja iän noustessa jokainen huomaa oman rajallisuutensa.

Ei esteetöntä, ei viihtyisää

Esteettömyys liittyy myös moniin muihin kaupungin tavoitteisiin, kuten kestävän kehityksen mukaiseen suunnitteluun.

”Jos halutaan vähentää autoilua ja rakentaa kestävää kaupunkia, täytyy rakentaa myös esteetöntä kaupunkia. Se, mikä ei ole esteetöntä, ei voi olla myöskään viihtyisää”, Wallin sanoo.

Esteettömyys on Espoossa ajankohtainen asia tänä syksynä – kaupunginvaltuusto käsittelee syksyllä uutta esteettömyysohjelmaa, joka luo suuntaviivat tulevaisuuden esteettömien ratkaisujen suunnitteluun.

Ohjelman mukaan esteettömyysratkaisuja on tarkoitus miettiä jatkossa ohjausryhmässä, joka läpäisee kaupungin organisaation. Esteettömyys ei siis ole vain rakennusvalvonnan tai kaupunkitekniikan keskuksen asia. Lisäksi myös yksityisiä voidaan neuvoa esimerkiksi päiväkotien rakentamisessa.

”Moni asia on Espoossa hyvin, täällä tehdään monivuotista hyvää työtä. Se on myös aktiivisten kansalaisten ja luottamushenkilöiden ansiota”, Wallin sanoo.

teksti: Saija Räsänen, tiedottaja, KAKE